Vino pino

Taisin jo aiemmin mainita, että olen väsännyt siskonpojille perusvaatetta syksyyn ja talveen. Nyt on pino paitoja paketoitu ja postitettu. Sävymaailmaan valikoitui (sattumalta) paljon turkoosia ja limenvihreää sekä lisämausteena tummanruskeaa. Muuten sain täysin vapaat kädet kankaiden ja mallien suhteen, ainoa toivekuosi oli kohta kaksivuotiaalle pojalle pyydetty omppu-paita, poika kun tykkää kovasti ompuista sekä "omppu-pomppu"-loruilusta. Onneksi Royalkestojen valikoimasta löytyi herkullinen omenatrikoo, nam!

Vasemmalla olevat paidat siis pikkuveljelle koossa 92cm ja oikeanpuoleiset isoveikalle kokoa 104/110cm. Pieniä harmeja viimeistelyssä, mm. helmojen kaksoisneulaompelu takkuili ja apilapaidan pääntiestä tuli turhan iso. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kivoja peruspaitoja - toivottavasti myös pojat (ja poikien äiti) tykkäävät!

Piraattijersey ja yhteensopivat kilpikonnat Kameleont Designin eli mjukatygerin valikoimista, samoin apilat. Hauska robottikangas tuli Saksasta Michas Stoffecken yllätyspaketissa, resorit Royalkestoilta. Kaavana paidoissa uusimman lasten Ottobren Little Lamb-raglanpaita, joka vaikuttaisi tutun Papanan "isoveljeltä".

Myös vihreäpohjainen Take-a-ride-jersey kotiutui Saksasta, yksiväriset trikoot paikallisten kangaskauppojen valikoimista. Kaavana se alkuperäinen, hyväksi todettu Papana.

Ajoneuvopaita raitataskuin ja -hihansuin sekä perusvelourpöksyt isoveljelle. Konekangas Kameleontilta, ihanan pehmeä ja kauniin sävyinen velour kirpputorilöytö Kouvolan Kylähullusta.

Ja lopuksi vielä 92 senttinen fleeceasu, joka kuuluu sarjaan "ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä". Ensinnäkin minulta puuttui varsinainen kerrastokaava, joten päätin leikata housut leggarikaavaa mukaillen. No, lopputuloksena oma tyttö sai fleecelegginsit - eivät olisi tainneet vaippaa käyttävälle serkkupojalle mennä jalkaankaan.. Onneksi kangasta oli vielä sopivasti jäljellä, joten uusi yritys Saimi-kaavan pohjalta. Huomattavasti parempi ratkaisu. Mutta ei siinä vielä kaikki: takki se vasta murheenkryyni olikin. Muokkasin takin Papana-kaavan pohjalta ja lisäsin piristykseksi resorista tereet raglansaumoihin ja kanttauksen vetskarin reunaan. Tyytyväisenä kiinnitin vetoketjun (joskin tuskailin vähän tuon yläreunan kanssa, kun sovelsin senkin ihan itse). Kunnes tajusin - pusakan ollessa jo käytännössä katsoen valmis - että olin tyytyväisenä valinnut takkiin umpivetskan! Tiesin kyllä alusta asti vallan hyvin, että kyseessä oli umpivetoketju, mutten missään vaiheessa ajatellut, ettei se oikein sovi takkiin..! No, siskoni lohdutti minua sanoen, että nythän se on helpompi pukea, kun ei tarvitse metsästää vetskarin päätä. Onneksi tuo moka nyt ei estä puvun käyttöä eikä edes näy lopputuloksessa, mutta kyllähän oma ajattelemattomuus ottaa päähän.

Pienille ja hennoille

Nämä viisi pikkuruista trikootakkia (n. kokoa 40/45cm) matkaavat ensi viikolla TYKS:n keskolaan yhdessä lähes kahdensadan muun vapaaehtoisvoimin ommellun vaatekappaleen kanssa. Projekti sai alkunsa paikallisesta Ompeluelämää-ryhmästä ja vetovastuun kaavoittamisesta ja muista käytännön järjestelyista otti Kotikolon Emmi. Kaikki asut suunniteltiin yhdessä osastonhoitajan kanssa keskolan tarpeita vastaaviksi. Toivottavasti vaatteet pääsevät kovaan käyttöön ja piristävät sairaalan (harmaata) arkea!

"Pieni ja hento ote - siinä kaikki."

Tähdellistä pinkkiä

Nyt on meneillään perusvaatevaraston täydennyskausi. Monet edelleen käytössä olevista suosikkivaatteista on tehty jo viime vuoden puolella ja niissä alkaa uhkaavasti loppua hihoista ja lahkeista pituus kesken.. Joten nyt tehtaillaan uusia käyttövaatteita tutuiksi tulleilla ja hyväksi todetuilla kaavoilla. Hieman tylsää blogattavaa siis, mutta laitetaan nyt kuvaa joistakin tuotoksista, ettei ihan kirjoittelu lopahda.

Tämä peruspaita oli aiemmin hieman pidemmän mallinen tunika, jossa oli valkoiset resorit. Resorit kuitenkin ottivat pesussa väriä, joten päätin suosiolla vaihtaa ne pinkeiksi - tai oikeastaan väri on vadelmanpunainen ja löysin resorin Royalkestojen valikoimista. Ihana apilavelour on aikoinaan muistaakseni Royal-tuotteelta tilattu.

Tästä tähtipaidasta tuli ihan hauska, vaikka kuva nyt ei kovin hääppöinen olekaan (laiskana en jaksanut juuri käsitellä kuvia ja muutenkin niiden laatu on vähän mitä sattuu: ihan eri värit ja valot kuvissa, vaikka ne on samaan aikaan samassa paikassa otettu). Tähtitrikoot JNY:ltä ja taskun teko-ohje Lillaphantin blogista.

Lisäksi tein paidoille kaveriksi vadelmanpunaiset Saimi-pöksyt sekä pinkin peruspaidan ja (kuvasta puuttuvat) leggarit vaikkapa kauan sitten valmistuneen apinaliivarin kanssa pidettäväksi. Paidan helmaan silitin piristykseksi Karnaluksista ostetun Minni-applikaatiokuvan - ja tyttö tykkää.

Raikasta raitaa ja pirteää palloa

Hiljaiselo blogissa sen kun jatkuu - saa nähdä, mitä työharjoittelun päättyminen ja alkava syksy tuovat tullessaan: loppuuko koko blogin pitäminen saamattomuuteen vai iskeekö inspiraatio..!?

Tarkoitukseni oli viettää elokuussa kankaaton kuukausi osa II - ja kyllähän mä sen oikeastaan vietinkin eli ostin vain välittömään tarpeeseen. Harmi vaan, että kangaspinot eivät juurikaan pienentyneet, sillä uusia ompeluksia valmistui harmittavan vähän. Tässä nyt muutama omalle tytölle syntynyt vaate, siskonpojille väkerretyistä seteistä lisää myöhemmin syksyllä.

Tämä pirtsakka raitapusakka pääsi heti äidin suosikkilistalle, ihanaa väri-ilottelua! Kaavana Ottobren Helicopter fox, koko noin 98cm. Kaavaa muokkasin lähinnä siten, että siirsin napituksen toiseen reunaan ja lisäsin hihansuihin resorit käyttöikää pidentämään. Ihanan pehmoisen ja ohuen "kesävelourin" sain kotiutettua keväällä FB:n kangashamsterien kautta. Pala oli sen kokoinen, että mietin pitkään, mitä siitä tekisin. Ajattelin ensin hihatonta huppumekkoa KiKiDuun blogin innoittamana, mutta ounailin, ettei sitä tulisi käytettyä kovin usein. Pitkähihaista hupparia kankaasta ei olisi saanut ja ajattelin, että huputon takki on itse asiassa monikäyttöinen: kesällä mukava sellaisenaan, talvella näppärä välikerros tarvittaessa. Ja lopputulos on kyllä mieluinen eli kannatti miettiä ja marinoida rauhassa! Kasvunvaraakin on sen verran, että menee varmaan ensi kesänäkin (olettaen, että tyttö kasvaa edelleen tuttua, maltillista vauhtiaan).

Toinen väripläjäys syntyi vihreäpohjaisesta tonttumetsäkankaasta ja punavalkopilkuista, jotka sopivat hyvin yhteen kärpässienitalon kanssa. Lisämausteeksi ompelin kaksi taskua ja kokeilin helman huolitteluun "harakanvarvasommelta". Valitettavasti yhteistyö ompelukoneeni kanssa ei viime aikoina ole ollut ihan saumatonta, eikä tähän työhönkään voi läheltä katsottuna ihan tyytyväinen olla. Tuo alareunan tikkaus nyt on törkeän aaltoileva, se näkyy kuvastakin (ja johtuu tietysti ihan ompelijasta, vaikkei konekaan ihan kunnolla toiminut). Kaksoisneulan kanssa taisteluun olen jossain määrin kyllästynyt: kanttaukset sujuvat vielä kohtuullisen hyvin, kun kangasta on reilummin, mutta helmakäänteet yms. ohuen trikoon ompelut ovat yhtä tuskaa. Yksi syyllinen on luultavasti myös liian kova paininjalan puristus, jota Singerissäni ei valitettavasti saa itse säädettyä. Peitetikkikoneesta haaveilen, mutta se pysyy luultavasti vain haaveena vielä jonkin aikaa..

Lopuksi vielä onnistunut kokeilu: sain elokuun aikana oman naruolkainhaalarin kaavoitettua. Lähdin liikkeelle aiemmin tekemistäni sydänhaalareista ja muokkasin mallin mm. sivusaumattomaksi. Muutamat pöksyt on nyt hurautettu ja osa niistä matkannut jo maailmalle käyttökokemuksia odottamaan. Pientä hiomista kaava vielä vaatii, mutta kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen saavutukseeni. 

Racerback -leppikset

Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita viimeisimpään blogitekstiin tuli hurjasti! Yritän olla syksyllä ahkerampi bloggaaja: suunnitelmia tuleviin asuihin on jo roppakaupalla, kunhan vain saisi aikaa ja inspiraatiota toteuttaa niitä.

Tässä kuitenkin vielä varsin kesäinen kokeilu: Racerback dress Kameleont designin suloisesta leppisjerseystä koossa 98cm (vastaa lähinnä tuota 2-3-vuotiaan kokoa pidennetyllä helmalla).  

Crafterhours blogin kautta ilmaiseksi tulostettavissa oleva mekkokaava on yksinkertaisuudessaan kaunis ja pisti silmääni Lillaphantin versiona jo kesäkuussa. Harmi kyllä, kesäkelit ovat tänä vuonna olleet harvassa, joten mekko on ehtinyt päälle vasta kertaalleen. Onneksi helmassa on mukavasti mittaa eli uskon ihanuuden pääsevän neitokaisen päälle vielä ensi kesänäkin. 

Kesäkimara

Koska tämä bloggaustahti ei tunnu kesän kuluessa kiihtyvän yhtään, laitan nyt viimeksi lupaamani kollaasin osasta kesällä valmistuneita vaatteita - ilman suurempia jorinoita.

Tunikoita neidille. Pitkillä ja lyhyillä hihoilla ja eripituisilla helmoilla. Keltaista, apilaa, pilkkua, pandaa ja jätskiä - kesäiloa monen monta kiloa. Kahden pohjana Ottobren Dreamland, kahden Mail express - muokattuna tietysti. Erityismaininnan ansaitsee vasemman alakulman Mekkotehtaan Riine iki-ihanasta retrotyynyliinasta kasattuna. Monessa blogissa kehuttu kirja saa tältäkin suunnalta ylistystä. Harmi vain, ettei tyttö itse (ainakaan vielä) ole kovin suuri puuvillamekkojen ystävä. Täytyy varmaan kokeilla trikoosta..!?

Onnistunut ikuisuusprojekti

Vihdoin nämä farkut ovat valmiit - ja kylläpä olenkin harvinaisen ylpeä lopputuloksesta! Leikkasin omista, paikoitellen jo kauhtuneista suosikkifarkuista Ottobren Slim leg (6/2011) kaavan pohjalta housukappaleet jo alkuvuoden pakkasilla, mutta hankalan oloiset ohjeet ja inspiraation puute johtivat projektin hautautumiseen. Kesän kynnyksellä sain vihdoin ja viimein puhtia työn loppuunsaattamiseen. Ohjeet olivat edelleen hankalat ymmärtää (ottaen huomioon, etten ole koskaan tehnyt olohousuja ja leggareita kummempia alaosia), joten päätin soveltaa - ja tässä lopputulos: melko lailla täydellisesti istuvat farkut.

Kaavasta poiketen jätin sekä reisi- että etutaskut ja vetskarin pois ja korvasin etuosan vyötärökaitaleen resorilla.Lisäksi tikkasin punaiset tereet saumakohtiin piristykseksi. Näissä pöksyissä tuli siis koeteltua omaa luovuutta ja uskallusta toimia ilman ohjeita. Ainakin tällä kertaa se kannatti, lopputulos on mielestäni kivempi kuin alkuperäisten housujen malli.

Kuten ehkä huomaatte, ensimmäiset kuvat on otettu vasta yhden päivän käytön jälkeen eli farmarit näyttävät varsin ryppyisiltä.. En ole laiskana myöskään jaksanut käsitellä kuvia, muuten olisi varmaan jäänyt koko postaus tekemättä. Huomaa, ettei näin töiden ohella ja kesäaikaan oikein ehdi bloggaamaan, vaikka mieli tekisikin. Jonkin verran uusia käyttövaatteita on kyllä valmistunut, joten seuraavalla kerralla saatan tehdä pelkän kuvakavalkadin ja jättää sepustuksen vähemmälle.. Näistä farkuista piti kuitenkin saada oma selostuksensa, sen verran suuri riemuvoitto tällaisen ikuisuusprojektin onnistunut valmistuminen on!

Onko teillä paljon keskeneräisiä ompeluksia ja mistä saatte inspiraation niiden valmiiksi saattamiseen (vai saatteko)?!