Raikasta raitaa ja pirteää palloa

Hiljaiselo blogissa sen kun jatkuu - saa nähdä, mitä työharjoittelun päättyminen ja alkava syksy tuovat tullessaan: loppuuko koko blogin pitäminen saamattomuuteen vai iskeekö inspiraatio..!?

Tarkoitukseni oli viettää elokuussa kankaaton kuukausi osa II - ja kyllähän mä sen oikeastaan vietinkin eli ostin vain välittömään tarpeeseen. Harmi vaan, että kangaspinot eivät juurikaan pienentyneet, sillä uusia ompeluksia valmistui harmittavan vähän. Tässä nyt muutama omalle tytölle syntynyt vaate, siskonpojille väkerretyistä seteistä lisää myöhemmin syksyllä.

Tämä pirtsakka raitapusakka pääsi heti äidin suosikkilistalle, ihanaa väri-ilottelua! Kaavana Ottobren Helicopter fox, koko noin 98cm. Kaavaa muokkasin lähinnä siten, että siirsin napituksen toiseen reunaan ja lisäsin hihansuihin resorit käyttöikää pidentämään. Ihanan pehmoisen ja ohuen "kesävelourin" sain kotiutettua keväällä FB:n kangashamsterien kautta. Pala oli sen kokoinen, että mietin pitkään, mitä siitä tekisin. Ajattelin ensin hihatonta huppumekkoa KiKiDuun blogin innoittamana, mutta ounailin, ettei sitä tulisi käytettyä kovin usein. Pitkähihaista hupparia kankaasta ei olisi saanut ja ajattelin, että huputon takki on itse asiassa monikäyttöinen: kesällä mukava sellaisenaan, talvella näppärä välikerros tarvittaessa. Ja lopputulos on kyllä mieluinen eli kannatti miettiä ja marinoida rauhassa! Kasvunvaraakin on sen verran, että menee varmaan ensi kesänäkin (olettaen, että tyttö kasvaa edelleen tuttua, maltillista vauhtiaan).

Toinen väripläjäys syntyi vihreäpohjaisesta tonttumetsäkankaasta ja punavalkopilkuista, jotka sopivat hyvin yhteen kärpässienitalon kanssa. Lisämausteeksi ompelin kaksi taskua ja kokeilin helman huolitteluun "harakanvarvasommelta". Valitettavasti yhteistyö ompelukoneeni kanssa ei viime aikoina ole ollut ihan saumatonta, eikä tähän työhönkään voi läheltä katsottuna ihan tyytyväinen olla. Tuo alareunan tikkaus nyt on törkeän aaltoileva, se näkyy kuvastakin (ja johtuu tietysti ihan ompelijasta, vaikkei konekaan ihan kunnolla toiminut). Kaksoisneulan kanssa taisteluun olen jossain määrin kyllästynyt: kanttaukset sujuvat vielä kohtuullisen hyvin, kun kangasta on reilummin, mutta helmakäänteet yms. ohuen trikoon ompelut ovat yhtä tuskaa. Yksi syyllinen on luultavasti myös liian kova paininjalan puristus, jota Singerissäni ei valitettavasti saa itse säädettyä. Peitetikkikoneesta haaveilen, mutta se pysyy luultavasti vain haaveena vielä jonkin aikaa..

Lopuksi vielä onnistunut kokeilu: sain elokuun aikana oman naruolkainhaalarin kaavoitettua. Lähdin liikkeelle aiemmin tekemistäni sydänhaalareista ja muokkasin mallin mm. sivusaumattomaksi. Muutamat pöksyt on nyt hurautettu ja osa niistä matkannut jo maailmalle käyttökokemuksia odottamaan. Pientä hiomista kaava vielä vaatii, mutta kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen saavutukseeni.