Vino pino

Taisin jo aiemmin mainita, että olen väsännyt siskonpojille perusvaatetta syksyyn ja talveen. Nyt on pino paitoja paketoitu ja postitettu. Sävymaailmaan valikoitui (sattumalta) paljon turkoosia ja limenvihreää sekä lisämausteena tummanruskeaa. Muuten sain täysin vapaat kädet kankaiden ja mallien suhteen, ainoa toivekuosi oli kohta kaksivuotiaalle pojalle pyydetty omppu-paita, poika kun tykkää kovasti ompuista sekä "omppu-pomppu"-loruilusta. Onneksi Royalkestojen valikoimasta löytyi herkullinen omenatrikoo, nam!

Vasemmalla olevat paidat siis pikkuveljelle koossa 92cm ja oikeanpuoleiset isoveikalle kokoa 104/110cm. Pieniä harmeja viimeistelyssä, mm. helmojen kaksoisneulaompelu takkuili ja apilapaidan pääntiestä tuli turhan iso. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kivoja peruspaitoja - toivottavasti myös pojat (ja poikien äiti) tykkäävät!

Piraattijersey ja yhteensopivat kilpikonnat Kameleont Designin eli mjukatygerin valikoimista, samoin apilat. Hauska robottikangas tuli Saksasta Michas Stoffecken yllätyspaketissa, resorit Royalkestoilta. Kaavana paidoissa uusimman lasten Ottobren Little Lamb-raglanpaita, joka vaikuttaisi tutun Papanan "isoveljeltä".

Myös vihreäpohjainen Take-a-ride-jersey kotiutui Saksasta, yksiväriset trikoot paikallisten kangaskauppojen valikoimista. Kaavana se alkuperäinen, hyväksi todettu Papana.

Ajoneuvopaita raitataskuin ja -hihansuin sekä perusvelourpöksyt isoveljelle. Konekangas Kameleontilta, ihanan pehmeä ja kauniin sävyinen velour kirpputorilöytö Kouvolan Kylähullusta.

Ja lopuksi vielä 92 senttinen fleeceasu, joka kuuluu sarjaan "ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä". Ensinnäkin minulta puuttui varsinainen kerrastokaava, joten päätin leikata housut leggarikaavaa mukaillen. No, lopputuloksena oma tyttö sai fleecelegginsit - eivät olisi tainneet vaippaa käyttävälle serkkupojalle mennä jalkaankaan.. Onneksi kangasta oli vielä sopivasti jäljellä, joten uusi yritys Saimi-kaavan pohjalta. Huomattavasti parempi ratkaisu. Mutta ei siinä vielä kaikki: takki se vasta murheenkryyni olikin. Muokkasin takin Papana-kaavan pohjalta ja lisäsin piristykseksi resorista tereet raglansaumoihin ja kanttauksen vetskarin reunaan. Tyytyväisenä kiinnitin vetoketjun (joskin tuskailin vähän tuon yläreunan kanssa, kun sovelsin senkin ihan itse). Kunnes tajusin - pusakan ollessa jo käytännössä katsoen valmis - että olin tyytyväisenä valinnut takkiin umpivetskan! Tiesin kyllä alusta asti vallan hyvin, että kyseessä oli umpivetoketju, mutten missään vaiheessa ajatellut, ettei se oikein sovi takkiin..! No, siskoni lohdutti minua sanoen, että nythän se on helpompi pukea, kun ei tarvitse metsästää vetskarin päätä. Onneksi tuo moka nyt ei estä puvun käyttöä eikä edes näy lopputuloksessa, mutta kyllähän oma ajattelemattomuus ottaa päähän.